E
Mr. Infra BIM: Vakioinnin sietämätön vaikeus – ATK !
mennessä buildingSMART Finland | marras 13, 2018

Mr. Infra BIM – Juha Liukas

Heti aluksi tunnustus: olen vakiointi-ihmisiä. Koodistot, nimikkeistöt ja arvojoukot, yes ! No mistä oma vakiointi-intoni on oikein peräisin ? Ehkä jotain kumpuaa siitä, että nuorena suunnittelijana sukelsin myös ohjelmistokehityksen ja koodaamisen maailmaan. Tämä ajoittuu kuuluisaan ATK-aikakauteen, jolloin siis Automaattinen Tietojen Käsittely oli kova sana. Keskuskoneiden aikaan, jolloin vasta unelmoitiin graafisista käyttöliittymistä. Yrityksemme sen ajan gurut olivat jo rakentaneet huolella pohjan tietokantapohjaiselle suunnittelujärjestelmälle. Se perustui vahvasti yhtenäiselle lähtö- ja suunnitelmatietojen luokitukselle. Luokitus koostui numerokoodista ja sitä vastaavasta tekstikuvauksesta.

Ohjelmat söivät inputina tekstimuotoista rivikoodattua ja sarakesidonnaista dataa. Jos teit virheitä tai menit näppäilemään jotain ei toivottua, ohjelmat reagoivat nopeasti joko kohteliaasti virheilmoituksella tai tylymmin syntax errorilla. Toisaalta saatiin tuloksia ketjuttamalla eri ohjelmia lähtötiedoista alkaen peräkkäin vakioiduilla tiedoston nimillä ja vakioidulla inputilla ja outputilla. Töistä lähtiessä laskenta käyntiin ja lopputulokset odottivat aamulla valmiina. Käyttäjät ymmärsivät hyvin vakioinnin ja täsmällisyyden vaatimukset. Ei kannattanut sooloilla omiaan.

Maastomalleista, pohjatutkimuksista, väylägeometrioista ja pohjakartoista tarve kasvoi vähitellen hallita koko rakennettua ympäristöä. Eritasoiset kaavakartat, ympäristötiedot, rakennukset, rakennelmat, verkostot ja järjestelmät, eri liikennemuodot jne. Suunnittelujärjestelmään on laadittu sisäistä koko rakennetun ympäristön kattavaa luokitusta ominaistietoineen erilaisista tietolähteistä ja koodistoista koostaen.

Samaa työtä tehtiin varmasti useissa organisaatioissa, jossa on 1970- ja 1980-luvulta alkaen otettu käyttöön omia tietojärjestelmiä ja ohjelmistoja. Veikkaan, että lähes aina lähdetty liikkeelle toimittajan tarjoamasta käyttöönottoprojektilla, jossa on asiakkaan kanssa määritelty käyttöympäristö ja jonkinlainen luokittelu tai koodisto. Koska kattavaa kansallista sanastoa ja luokittelua ei ole ollut, koodistojen kirjo on melkoinen. Jokainen on tehnyt toki hyvää omasta näkökulmastaan ja keskittynyt oman tekniikkalajinsa tai erityisalueensa nimikkeistöihin.

Suunnittelijan näkökulmasta erilaiset nimikkeistöt, koodistot ja lopputuotevaatimukset merkitsevät lisätyötä ja resurssien käyttöä erilaisten vastaavuustaulukoiden ylläpitoa. En ihmettele yhtään arvioita siitä, että 15-30 % suunnittelijan työajasta menee tiedon etsimiseen ja sen konvertointiin eri formaatteihin tai muotoihin. Tietoa hukkuu ja tieto muuttuu, tapahtuu virheitä. Arvokasta aikaa ja ammattitaitoa kuluu niin lähtötietojen kuin tulosteidenkin muokkaamiseen. Tämä kertautuu useissa kymmenissä, sadoissa yrityksissä ja organisaatioissa sekä vielä eri hankkeissa. Periaatteessa samoja lopputuotteita vaaditaan omilla luokituksilla ja esitystavoilla.

Työkalut ovat kehittyneet nopeasti ja tuoneet entistä enemmän mahdollisuuksia käyttäjille varioida tuotoksia. CAD-ohjelmien innoittamina on viilattu lopputuotteita eli piirustuksia ja niiden tasojakoa jo kohta 30 vuotta. On kehitetty, miten tietokokonaisuus jaetaan piirtotasoihin tai niihin pakataan tai yhdistellään eri tavoin tietoa. Ja ATK korvattiin ’hienommilla’ ICT-termeillä. Erilaisten toteutusten kirjo on vain kasvanut.

Tarve manuaaliselle tulkinnalle ja muokkaamiselle on kasvanut koko ajan, vaikka tietotekniikka sinänsä on kehittynyt. Tietomallinnuksen ensimmäinen askel, 3D-mallit, eivät ole välttämättä auttaneet nimikkeistöjen vakioinnissa: 3D-malli näyttää hyvältä, mutta malleihin liittyvät nimikkeistöt eivät olekaan yhdenmukaisia. Ihminen joutuu tulkitsemaan mallia ja sen tietosisältöä. Vaikka informaation käsittely on digitalisoitunut, tarvitaan paljon manuaalista työtä.

Onhan vuosien varrella nähty edistymistäkin monellakin osa-alueella. Infra-alaa ovat erityisesti vieneet eteenpäin 2000-luvun alussa laadittu Infra-rakennusosa-nimikkeistö ja InfraRYL-laatuvaatimukset ja edelleen InfraBIM-nimikkeistö tietomallinnukseen. Usein kuitenkin uusien luokittelujen käyttöönotto ja vanhoista omista luopuminen ei tunnu onnistuvan. Edelleen suunnittelun lähtötiedoissa on valtava kirjo esim. kuntien pohjakartoissa ja eri verkostojen omistajien tiedoissa.

Tietomallinnus ja sen hyötyjen reaalisointi vaatii kattavaa yhtenäistä rakennetun ympäristön sanastoja ja nimikkeistöjä. Miten saamme tämän onnistumaan ? Jokaisen on ymmärrettävä valtava hyötypotentiaali, mikä on perusasioiden vakioinnilla. Sen jälkeen voimme käyttää säästyvän ajan parempien suunnittelu- ja rakentamisratkaisujen toteuttamiseen.

KIRA-digi-hanke on tuonut hyvin esille vakioinnin ja harmonisoinnin tarpeen. Erityisesti RASTI-projektin, rakennetun ympäristön standardoinnin tiekartan, tulokset tukevat tätä näkemystä: yhteiset sanastot ja nimikkeistöt ovat aivan avainasemassa digitalisaation ja automaation edistämisessä. Kaikkien osapuolien tulee ymmärtää vakioinnin tärkeys ja sitoutua tulosten käyttöönottoon.

Oikeastaan digitalisaatiossa lyhyenteen ATK kunnia pitää palauttaa: tavoitehan on juuri Automaattinen Tietojen Käsittely!

Standardoitu, digitaalinen tieto mahdollistaa vaiheittain tiedonhallinnan automatisoinnin (RASTI-projekti)

 

Juha Liukas toimii Sitowisessä infran tiedonhallinnan ja tietomallinnuksen johtavana asiantuntijana. Hän on ollut mukana infra-alan tietomallinnuksen kehityshankkeissa vuodesta 2001. Hän toimii buildingSMART Finlandin Infran standardointiryhmän puheenjohtajana. Uran alkuajoilta Juhalla on kokemusta geoteknisenä suunnittelija sekä yli 20 vuoden kokemus ohjelmistokehitystyöstä.

 

sisään bSF Blogi
# fi
E
Tietovirrat haltuun
mennessä bSF | marras 25, 2016